Polku sieltä vuoren rinteeltä johtaa suoraan tälle kulahtaneelle aukiolle, jota lähemmäs päästyäsi huomaat aitaavan paksu, monista kohdin rikkinäinen paaluaita. Massiiviset puuportit ovat raollaan, toinen kappale portista näyttää vähän hiiltyneeltä.

Kun astuu sisälle porteista, ensimmäisenä astuu varjoon. Varjo ei tarkemman tarkastelun jälkeen osoittaudu rakennukseksi, vaan valtavaksi olennoksi, joka kääntää suuren päänsä sinua kohden. Sen silmät ovat pienen lautasen kokoiset, tuijottavat valtavina edessä, suu on hieman raollaan, valkeat, syljen kostuttamat terävät hampaat näkyvät vilaukselta.

Sitten se hetki on ohi – olento kääntää katseensa kauemmas, toiseen suuntaan ja ottaa vastaan huutamisesta käheällä äänellä tulleet moitteet. Se olento edessä on lohikäärme valtavine siipineen ja jalkoineen, häntineen, kuonoineen, hampaineen.

Ja kauempana huutava naisihminen on Darya, tämän lohikäärmehoitolan omistaja, joka toruu yhtä hoidokeistaan.